En ole koskaan halunnut tehdä Lapland Safariksella muita kuin oppaan hommia. Nautin luonnossa liikkumisesta, sillä vietän monipuolista ulkoilmaelämää myös vapaa-ajallani. Tämä työ tulee minulta luonnostaan, harvoin tulee safareilla vastaan asiaa, jota en tietäisi tai tuntisi. Saan hyödyntää luonto-osaamistani ja viettää aikaa ihmisten kanssa, mikä on todella palkitsevaa. Haluan tehdä oppaan työtä niin kauan kuin kroppa kestää. Hyviä, ammattimaisia oppaita tarvitaan ja pyrinkin oleman meidän porukallemme yksi luottopakki, jonka voi heittää tiukkoihinkin paikkoihin. Nykyään myös poikani toimii Lapland Safariksen safarioppaana, sekä molemmat tyttäreni enemmän joulusesongin aikana. 

Teen paljon erilaisia, vaativimpiakin safareita. Nautin eniten esimerkiksi kalastusreissuista, jossa pääsen pyytämisen lisäksi myös valmistamaan kalan. On tärkeää muistaa, että asiakkaille jokainen reissu on ainutkertainen elämys, vaikka oppaalle kyseessä olisikin vain peruskeikka. En kaipaa palkintoja tai suitsutusta, luonnossa työskentely ja välitön yhteys asiakkaiden ja kollegoiden kanssa riittävät. Meillä on mahtava työporukka, joka puhaltaa yhteen hiileen. Huipputekijöitä tulee Lappiin ympäri maailmaa, ja minullakin on todella osaavia kollegoita esimerkiksi Ranskasta ja Espanjasta. 

Työpäiväni alkaa yleensä kahdeksan aikaan, riippuen päivälle määritellystä safarista tai joskus safareista. Sen jälkeen tulostan tarvittavat paperit, siirryn valmistelemaan safaria. Mehujen keitot, makkaroiden sulattelut, kahvit, teet, mahdollisesti kairaruoat sekä usein kalastusvälineet. Teen mahdolliset asiakasnoudot ja asiakkaiden saapuessa safaritoimistolle asiakkaat lukevat ”commitment”-tekstin ja allekirjoittavat hyväksyvänsä safariehdot. Kun allekirjoitukset ja keikan varusteet ovat kunnossa, vuorossa on ihmisten pukeminen safaria varten. Pukeutumisen jälkeen asiakkaille sovitetaan kypärät päähän ja siirrytään pitämään kelkkaoppitunti kelkkaparkkiin. Matka alkaa oppitunnin jälkeen, nautitaan päivästä ja kun keikka on heitetty, jäljellä on asiakkaiden varustepalautukset, asiakkaiden viennit sekä keikalla tarvittujen varusteiden purkaminen ja huolto. 

Vaikka minulla on alasta pitkä kokemus ja kova ammattitaito, pyrin olemaan safareilla myös yhden miehen viihdetoimisto, hyvän hengen luominen tulee sisäisestä ilostani luonnostaan. Tykkään tarinoida ihmisten kanssa ja esimerkiksi kertoa, mikä eläin milloinkin on hangessa kulkenut. Fiilis kohoaa yleensä myös tulen äärellä, kun ihmiset saavat mehua lämmikkeeksi ja pysähtyvät hetkeksi. Eräällä pakkaskauden lumikenkäretkellä sain koko porukan laulamaan johdollani Bonnie Tylerin ”Turn aroundia”.  Kiva kokemus luodaan pienillä jutuilla. Iloisella asenteella pääsee näissä hommissa pitkälle, ja aitous välittyy asiakkaillekin, vaikka yhteistä kieltä ei aina olekaan. 

Kun liikutaan luonnossa, yksikään päivä ei ole samanlainen. Eräs mieleenpainuvimmista safareista oli, kun olimme ajamassa jäätä pitkin Norvajärven yli ja edelläni letkassa ajanut viimeinen kelkka juuttui lumen läpi veteen sekä melkein upposi. Pysäytin omat seitsemän kelkkaani ja menin kävellen tarkistamaan tuon vesikohdan, tipahdin avantoon kaulaa myöten, huomasin lumen alle sulaneen avannon, joka oli yli kaksi metriä leveä. Sanoin asiakkaille, että pääsen itse ylös. Kapusin pois avannosta vyölläni kantamieni puukkojen avulla ja avannosta noustuani -25 asteen pakkasessa, sain onneksi kuivat villasukat ja kintaat ylleni. Kun pääsimme järveltä parinkymmenen minuutin ajon jälkeen turkismetsästäjien kodalle, meille valmistetun lounaan aikana riisuin tulen äärellä boksereita lukuun ottamatta kaikki vaatteet pois. Asiakkaat luulivat avantouinnin olevan osa ohjelmaa, eivät edes käsittäneet, että tämä oli aito tilanne, eikä mikään stuntti. Kyllä nauru repesi kodassa, kun kerroin, että en todellakaan tee tätä joka päivä.  

Suhteeni Lappiin on syvä. Olen useamman sukupolven takaa rovaniemeläinen ja meillä on mökki Suomen ja Norjan rajalla. En voisi kuvitellakaan asuvani missään muualla kuin Lapissa. Harrastan luonnossa monipuolista urheilukalastusta, metsästystä, sienestystä ja tietenkin marjastusta. Liikun siis paljon metsässä myös vapaa-ajallani. Luonto on minulle psykiatrini ja hyvin tärkeä henkireikä. 

Safarioppaana teen sitä, mitä oikeasti rakastan. Autan ihmisiä kokemaan Lapin luontoa sen kaikessa hienoudessaan. Olen onnistunut työssäni, kun ihmiset haluavat tulla mun vetämille safareille aina uudestaan ja uudestaan.