Front desk -työssä suurin osa on asiakaspalvelua. Sen lisäksi teemme varauksia, safareiden check-iniä ja vastaamme asiakkaiden hassuihin kysymyksiin – kuten että “voiko poroja nähdä vaikka on pimeää”. Tykkään ihan hirveästi siitä, kun saan ratkoa ongelmia: jos asiakkaalla on joku hassu pyyntö, niin mietin heti, että miten mie saan sen onnistumaan. Parhaimpina päivinä tuntuu, että miun aivoissa kipinöi, kun pääsen tekemään sitä. Mutta ihan kaikista paras puoli tässä työssä on meidän tiimi. Me ollaan tosi tiivis porukka, ja se tuo iloa jokaiseen päivään – se on se työn suola. 

Kun aloitin tonttuna, minua motivoi eniten tarinankerronta. Oli aivan ihanaa nähdä lasten silmistä se hetki, kun ne tajusivat: “Ou mai gaad, mulla on oma tonttu!” Oppaana taas motivoi luonto. Miusta on ihanaa, että meillä on täällä kaikki vuodenajat. Talvella on reilusti lunta, ja luonnossa pääsee helposti harrastamaan. Nyt kun teen töitä toimistolla, muistelen usein asiakkaiden intoa. Monille heistä lumi on täysin uusi kokemus – kaikki on heille ihmeellistä ja hienoa. 

Tämä työ on kasvanut miun mukana – tai ehkä paremminkin niin, että mie olen saanut kasvaa tässä työssä. Työ on muotoutunut minun tarpeiden mukaan. Silloin kun on pitänyt opiskella, olen voinut tehdä pätkätyötä, ja silloin kun olen tarvinnut enemmän töitä, niitä on saanut. 

Ehdottomasti paras palaute, mitä olen asiakkaalta saanut, liittyy tonttuhommiin. Kun on viettänyt pidemmän ajan samojen perheiden kanssa ja tulee se lähtöhetki – ja sitten lapsille tulee itku, kun pitää sanoa hei hei sille ihanalle tontulle, jonka kanssa ovat olleet. Mie olen aika herkkis, ja se iski joka kerta suoraan sydämeen. Se on paras palaute, mitä olen koskaan saanut.